040 536 5951 hietsu@juhahietanen.fi

10

huhtikuu

Monipuolinen elämäkerta täydentää tietämystämme rouva Tellervo Koivistosta. Teos on sitäpaitsi enemmän kuin elämäkerta. Se on myös rakkauskertomus, jonka päähenkilöitä ovat presidentti Mauno Koivisto ja hänen puolisonsa, niin kutsutun Manu-ilmiön keskeinen tekijä. Tellervo Koivisto myönsi tämän arvion oikeaksi haastatellessani häntä Suomalaisen Kirjakaupan 105-vuotispäivillä viime lauantaina.

Historiantutkija Anne Mattsson on profiloitunut etevänä elämäkerturina. Jo Sylvi Kekkosen ja Seela Sellan elämäkerrat vakuuttivat. Tammikuussa julkaistiin hänen kirjoittamansa Tellervo Koivisto -elämäkerta (Siltala, 2017).

Syvähaastattelujen ja laajan arkistomateriaalin ohessa erityiseksi aarteeksi osoittautui presidentin ja hänen puolisonsa kirjeenvaihto 1950-luvulla. Se paljastaa sykähdyttävän rakkaustarinan, joka on sittemmin kestänyt vuosikymmenet.

Mattssonin teosta on kiitelty lukuisissa kirja-arvosteluissa. Omassaan Hesarista hiljan eläköitynyt Unto Hämäläinen arvioi, että Mauno Koivisto on Tellervo rinnallaan onnenpoika.

Olen ihan samaa mieltä.

Yli 400-sivuinen elämäkerta täydentää harvinaislaatuisella herkkyydellä myös presidentti Koiviston sitä kanttia, joka valtiomiehissä tahtoo jäädä virallisen liturgian varjoon. Sitä, miten poikkeuksellinen kansanmies meillä on ollut presidenttinä. Sodan rintamalla kokenut mies, joka nousi työväenluokasta yhteiskunnan huipulle asti.

On presidentti Koivisto itsekin nuoruuden tunnoistaan avautunut, vereslihalle asti. Mieleen on jäänyt Koiviston nuoruuden testamentti Koulussa ja Sodassa (Kirjayhtymä, 1998) ja siellä erityisesti kirje kotiin, jossa hän koskettavasti kertoo hädän hetkistä epätoivoisen perääntymisvaiheen aikana. Kaukopartiomiehellä ei ollut omien merkintöjensä mukaan enää muuta kuin ase ja vaatetus yllään – ja kaiketi kynänpätkä.

Mikä autenttisemmin kykenisi kertomaan nuorten ihmisten syvimmistä tunnoista kuin kirjeet, joita he ovat elämänsä kipeimmissä hetkissä kirjoittaneet? Kirjeiden ansiosta nämä tunnot ovat tallessa – ja tietysti elämäkertojen, joihin ne on ymmärretty painaa. Siksi me pystymme kurkistamaan menneisyyteen ja muistamaan.

Koulussa ja sodassa -muistelmateoksessa Koivisto kertoo myös ahdistuksesta ja alakulosta, joka nuorta miestä sodan jälkeen Turussa vaivasi.

Siitä ei tuoreessa rouva Tellervo Koiviston elämäkerrassa ole enää merkkiäkään, kun sodan tahoillaan kokenut nuoripari tapaa itsenäisyyspäivän aattona 1950. Aika – itse asiassa vain muutama vuosi – on tehnyt tehtävänsä.

Monet minunkin ikäiseni – Kekkosen aikana syntyneet, mutta vasta Koiviston kausia tarkoin seuranneet – löytävät elämäkerrasta tartuntapintaa. Henkilökohtaisesti hykertelen, kun luen Koivistojen muuttavan Turussa jälleen, tällä kertaa Patterinhaan kaupunginosaan ja Kanslerintielle. Saman kadun kerrostaloon osuin itsekin asumaan, mutta vasta 90-luvulla. Uskokaa tai älkää, sinne muutin Kerttulinkadulta, jossa Mauno Koivisto asui lapsuudessaan.

Mattssonin Tellervo Koivisto -elämäkerta vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että kaikista kyvyistään huolimatta Mauno Koivisto tuskin olisi noussut asemaansa ilman vaimoaan Tellervoa. Mainetta tietysti toi ponkaisu ”satamajätkästä” tohtoriksi. Mutta vasta Tellervo Koiviston pakinat, Rouva Koiviston päiväkirjat Suomen Kuvalehdessä loivat tuolloisesta pääministeristä ja hänen puolisostaan aikansa superjulkkisparin.

Tarvittiin kansanedustaja Tellervo Koivisto. Tarvittiin presidentin valitsijamies Tellervo Koivisto. Tarvittiin räväköitä televisioesiintymisiä aiheena pääministerin risat sukat. Tarvittiin mediaa vapaa-ajanasunnon, Inkoon Tähtelän liepeillä.

Tarvittiin ilmiselvää, kauas paistavaa rakkautta.

Juha Hietanen

Kirjoittaja Juha Hietanen on riippumaton kirjamies, jonka sydän sykkii hyville tarinoille

Kauden oma kärkiviisikko – toistaiseksi:

Pin It on Pinterest

Share This