040 536 5951 hietsu@juhahietanen.fi
7
joulukuu 2016
Olen kuullut Antti Tuomaisen kirjoista pelkkää hyvää jo usean vuoden ajan, mutta yksikään hänen kirjoistaan ei ole sattunut tarttumaan käteen. Kirjamessuilla pääsin kuulemaan dekkarilauantain keskustelua, jossa Tuomainen oli mukana. Miehen uusimman romaanin lähtöajatus tuntui kerrassaan niin herkulliselta, että ostin kirjan itselleni siltä istumalta.

Kovin paljon kutkuttavammin ei kirja tosiaan voisi alkaa. Päähenkilö Jaakko Kaunismaa saa kirjan alussa kuulla kärsivänsä vakavasta myrkytystilasta, joka johtaa vääjäämättömästi kuolemaan. Palatessaan kotiinsa, hän kokee toisen, lähestulkoon yhtä suuren järkytyksen. Aurinko paistaa Haminassa helteisesti edelleen, maailma pyörii radallaan, mutta Jaakon elämä on juuri muuttunut peruuttamattomasti. Myrkytyksen vuoksi ajan ja elämän rajallisuus on konkretisoitunut, joten Jaakko käy toimeen. Ennen kuolemaansa hän haluaa pelastaa sieniyrityksensä uudelta kilpailijalta sekä selvittää kuka haluaa hänet pois päiviltä. Perhesuhteetkin kaipaavat selvitystä.

Mies joka kuoli on makaaberi veijaritarina. Jaakko haluaa oikeastaan vain hyvää ja hän on kauhean tragedian uhri, mutta kuitenkin niin toimintakykyinen, että ihmiset hänen ympärillään heittävät henkensä mitä brutaaleimmilla tavoilla. Huumori on sysi-, sanoisinko noenmustaa. Toisaalta hirtehisessä tarinassa on toiveikaskin pohjavire. Kuollessaan Jaakko huomaa elävänsä voimakkaammin kuin vuosikausiin.

Tämä oli tosiaan ensimmäinen tuomaiseni, joten aikaisempiin teoksiin en osaa tätä verrata. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Tuomaisen tyylikäs ja kaunis kieli yhdistettynä rikoskirjallisuuteen on kombinaatio, joka ihastuttaa ulkomaita myöten. Voin yhtyä käsitykseen. Omaan makuuni helteisen Haminan kuvailua oli ehkä liikaakin. Toisaalta kirjailijan luoma kuva on niin yksityiskohtainen ja värikylläinen, että aloin kaivata kirjallisuustieteen opintojani. Kuinka hedelmällinen tutkimuskohde tämä kirja olisikaan! Jo pelkästään jäätelön syönnistä tai syömisen kuvailusta ylipäänsä saisi aikaan mittavan tutkielman. Tuomainen käyttää kerronnassaan kirjallisuuden keinoja laaja-alaisesti ja mestarillisesti. Teos on täynnä aistinautintoja ja samaa voi sanoa myös Jaakon elämästä. Samaan aikaan hän absurdisti kärsii ulkonäkökompleksista, vaikka tietää kuolevansa minä hetkenä hyvänsä. Ihminen on inhimillinen myös kuollessaan.

Mies joka kuoli on tummanpuhuva, mutta hauska tarina. Plussaa omaperäisestä aihevalinnasta ja ronskin makaaberista sävystä. Kirjan pääsanoma tuntuu olevan, ettei elämää kannata ottaa liian vakavasti. Siitä kun ei selviä hengissä kuitenkaan.

Aino-Maria Savolainen

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli
Like 2016
301s.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Amman lukuhetkessä 5.12. 2016

Aino-Maria Savolainen julkaisee kirjablogiaan Amman lukuhetki blogspotissa. Tutustu Amman lukuhetkeen täällä!

Pin It on Pinterest

Share This