040 536 5951 hietsu@juhahietanen.fi
1
joulukuu 2016

Suvi Piiroinen: Pahaa parempi

Samalla hetkellä, kun hän oli noussut autoonsa, oli Mia toisella puolen kaupunkia nostettu potkivana ja kiemurtelevana vieraan auton takaosaan, suu peitettynä suurella kädellä, etteivät huudot kuuluisi sivullisten korviin. Koulun pihalle pudonnut vaaleanpunainen kännykkä lojui loskassa. Sen näyttö vilkkui ja se värisi, mutta ääntä siitä ei kuulunut. Eikä siihen koskaan vastattu.

Lapsen katoaminen on vanhempien painajainen. Joensuulainen 9-vuotias Mia katoaa koulun liikuntakerhon jälkeen, vain hänen kännykkänsä löytyy lumisesta maasta. Joulunalusajasta tulee pimeä niin Mian äidille kuin rikoskonstaapeli Rob Peurallekin, joka on Mian ikäisen Loten isä. Epätietoisuus ja pelko valtaavat pohjoiskarjalaisen kaupungin asukkaita. Onko Mia elossa? Liittykö tytön sieppaus hänen äitinsä toiseen ammattiin ”viihdyttäjänä”? Ja kuka alkaa auttaa poliisia? Onko auttaja pahaa parempi – vai pahempi?

Ah, Joensuu. Opiskelukaupunkini, jossa viihdyin vuosia opintojeni jälkeenkin ja jonne voisin muuttaa takaisin vaikka heti. Ei siis ihme, että kiinnostuin Suvi Piiroisen Joensuuhun sijoittuvasta esikoisdekkarista Pahaa parempi. Romaanin teema, lapsen katoaminen ja mahdollisesti lapselle tehtävä paha, hieman pelottivat ennakkoon, mutta dekkarinkaipuu yhdistettynä Joensuuhun vei voiton teemalta.

Hyvä että vei: Piiroisen dekkari ei ole niin pahaa luettavaa kuin mitä nimensä ja teemansa antaa ymmärtää. Pahaa paremmassa on toki paljon hyytävääkin, etenkin henkilö joka asettaa salakameroita alakouluikäisten tyttöjen pukuhuoneeseen: Huomenna hänen odotuksensa palkittaisiin. Huomenna hän saisi vieraan. Piiroinen kuitenkin käsittelee teemojaan tyylikkäästi, aineksia olisi pahempaankin. Pienen tytön piina, lapsiperheiden arki ja huolenaiheet sekä poliisin ja opettajien työ nivoutuvat jännityskirjassa pääosin onnistuneesti yhteen.

Sen sijaan Joensuu-kuvausta odottavat tulevat luultavasti pettymään, ainakin minä petyin. Kaikki paikallisuus on riisuttu: on joki, ostoskeskus, pohjoinen kaupunginosa, koulu… Kaikki yleisellä tasolla. Miksei Pielisjoki, Iso Myy, Rantakylä tai Noljakka ja niin edelleen? Kaupunginosien nimeäminen ei toki sano kaupunkia tuntemattomille mitään, mutta lisää paikallisväriä; onhan kiehtovaa lukea vaikka Turun Aurajoesta, Helsingin Kalliosta, Kuopion Puijonlaaksosta tai Ilmajoen Rengonkylästä vaikkei kyseisiä paikkoja tuntisikaan. Pahaa paremman takakansi lupailee kokonaista kirjasarjaa, joten toivottavasti seuraavassa Rob Peura -dekkarissa Joensuu näyttää paikallisemmalta. Ehkä vanhempi poliisimies Väiski ostaa suklaata Eväskontista, kenties Robin Anna-vaimo käväisee lenkillä Linnunlahdella tai liikunnanopettaja Tea pyöräilee Utransaarille…

Dekkarina Pahaa parempi on mainiota, koukuttavaa luettavaa joulunaluspäiviin. Jännitystä tosin saisi olla roimasti enemmänkin, mutta Piiroisen kirjoittaman tarinan imu on vahva, arvoitus – tai arvoitukset – kasvaa lukiessa. Dekkarissa on myös haparointia tai huolimattomuuksia; epäloogisuuksia, jotka saavat hetkittäin palaamaan aiemmille sivuille, mutta kokonaisuutta ne eivät kuitenkaan syö. Tarinalangat solmiutuvat yhteen osin ennalta-arvattavasti ja osin yllätyksellisesti. Jatko-osaa ennakoidaan tarinankin tasolla, ja ainakin minä odotan sellaista innolla.

Ajatus mahdollisesta jatko-osasta suorastaan hykerryttää: on saatava tietää, miten muutamalle henkilölle ja joillekin jo punoksellaan oleville juonilangoille käy. Lisäksi Rob Peuran ja tämän perheen sekä Väiskin hahmot ovat sellaisia, joihin kiintyy liki samaan tapaan kuin 1990-luvun Maria Kallioon konsanaan. Joten: lisää Joensuuta, uusia rikoksia Peuran tutkittavaksi ja paluu Peuran ja tämän kollegoiden arkeen. Voiko tämän tilata jo nyt?

Katja / Lumiomena

Suvi Piiroinen: Pahaa parempi
Myllylahti 2016
320 sivua
Kotimainen jännitysromaani

Kirjoitus on julkaistu alunperin Lumiomena-blogissa 26.11. 2016.

Katja Jalkanen on kirjoittanut Lumiomena-blogiaan blogspotiin jo kahdeksan vuoden ajan. Tutustu Lumiomena-blogiin täältä!

Pin It on Pinterest

Share This