27
marraskuu 2016
Päättyvä viikko huipentui komeasti jo torstaina Finlandia-palkintojen jakotilaisuuteen. Juhlavassa tilaisuudessa kolme kirjailijaa sai palkintonsa ja pian tämän jälkeen ansaitsemansa mediamylläkän.
Palkintojen takana oleva Suomen Kirjasäätiö kutsui juhlayleisöön myös aktiivisia kirjabloggaajia. Julkaisen kahden vieraskirjoittajan blogit tapahtumasta tässä samassa artikkelissa. Tässä Omppu Martinin ja Lukutoukka Kristan kertomukset palkintojenjaosta.
Lukutoukan kirjallisuusblogi:
Kirjallisuuden juhlapäivänä Helsingissä
Eilen oli jälleen se päivä vuodesta kun kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaettiin. Tämä päivä on varmasti monelle (vaikkei jokaiselle) kirjallisuuden ystävälle merkittävä päivä – on voinut esittää spekulointeja siitä, kuka ehdokkaista palkinnon vie. Tutustua ehdolle asetettuihin kirjoihin, rakastua, ihastua, nauttia.
Minulle tämä vuosi oli siinä mielessä erityinen, että sain Kirjasäätiöltä kutsun tulla paikalle Kansallisteatteriin, seuraamaan palkintojen jakotilaisuutta. Huh! Suuri ja kutkutuksen aiheuttava kunnia jonka takia todellakin kannatti tehdä päivän reissu Helsinkiin, eli istua junassa sellaiset kymmenen tuntia päivän aikana.
Asun siis Joensuussa, joten herätys eilen, torstaina, oli 4.50, junan lähtiessä asemalta heti kuuden jälkeen. Alku matkasta menikin torkkuessa ja kunnolla heräsin todellisuuteen vasta yhdeksän maissa. Loppu matkasta kuluikin useamman ravintolavaunusta haetun kahvin kera, kirjan kanssa totta kai. Sinänsä reissu ei tuntunut minusta yhtään pahalta, sillä pidän kovasti junamatkustamisesta. Pystyn nukkumaan junassa, ja mikäs siinä kun saa lukea neljästä viiteen tuntia kaikessa rauhassa.
Helsingissä piti totta kai käydä hieman kirjaostoksilla, sillä eihän tuollaista reissua voi tehdä jos ei osta yhtään kirjaa. Lisäksi Rosebudin myymälässä oli aivan hurmaavia käsityönä tehtyjä korvakoruja, joista sainkin heti korviini hurmaavat ketut. Rosebudin myymälä oli muutenkin ihana paikka, niin suuri, niin avara ja niin täynnä kirjoja. Lukutoukan sydän puhtaasti suli!
Koko ajan vilkuilin kuitenkin kelloa ja odotin milloin olisi aika lähteä tapaamaan bloggaritoveriani, jonka kanssa menisimme yhtä matkaa Kansallisteatterille. Onneksi meitä molempia jännitti yhtä paljon, ettei tarvinnut häpeillä omaa jännitystään ja ensikertalaisuuttaan. Kiitos Omppu tuesta ja turvasta!
Kansallisteatteri on huima, huiman kaunis ja pyörryttävä paikka. Olin siellä ensikertaa, ja varsinkin kun pääsi saliin istumaan, tunne ja tietynlainen kunnioitus paikkaa kohtaan se kuin kasvoi. Mahtava ympäristö! Ihastellessani salia ja rupatellessani bloggaritoverin kanssa tilaisuus alkoikin, Kirjasäätiön edustajan upealla puheella. Hän puhui siitä, kuinka lukeminen on menossa pois muodista ja totesi sen perään: “Tehdään itsenäisyytemme juhlavuodesta myös lukemisen ja kirjallisuuden juhlavuosi.”. Näin me teemme, eikö vaan?
Tietokirjat ovat tänä(kin) vuonna jääneet minulla vähemmälle huomiolle. Tässä kategoriassa Jörn Donner toimi valitsijana ja ns. diktaattorina ja myös hänen puheensa oli mahtava, hauska ja hurmaava. Se myös innosti minut niin, että luen varmasti ensitilassa Tietokirjallisuuden Finlandia-palkitun, Mari Mannisen Yhden lapsen kansan. Tämä on sitä hyvää innostusta ja kirjapöhinää!
Lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia -ehdokkaista tuttuja olikin useampi. Olin lukenut Seita Vuorelan Lumen, Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin sekä voittajan, eli Juuli Niemen Et kävele yksin. Jokainen noista lukemistani kirjoista on hieno, vaikka toki minullakin oli ennakkosuosikkini, jota en lähde tässä erittelemään. Juuli Niemen puhe toi kyyneleet varmasti katsomossa istuvan silmiin, sillä hänen kiitosrunossaan toistui useammassa säkeessä äs ee ii tee aa ja loppusäkeessä siihen oli vielä lisätty äl äl ee. Koskettavampaa puhetta tuohon kategoriaan en voisi kuvitella!
Kaunokirjallisuuden Finlandia, se joka aiheuttaa eniten puhetta, kohinaa ja spekulointia. Diktaattorina tässä kategoriassa oli Baba Lybeck, joka oli mielestäni onnistunut valinta tähän tehtävään. Hänen puheestaan kuuli sen miten rakas harrastus lukeminen on hänelle ollut läpi elämän – puheesta kuulsi rakkaus kirjoihin ja kirjallisuuteen. Minulla ei ollut ennakkoarviota siitä minkä Lybeck valitsee, mutta toivoin, niin kovasti toivoin että Akvarelleja Engelin kaupungista saisi Finlandian. Ja se sai! Minkä tunnemyrskyn tiedon julkistaminen yleisössä herättikään, hurraa huutoja, aplodimyrsky, vihellyksiä, jalkojen töminää. Kyllä, en ollut ainoa joka Viikilän voittoa toivoi.
Lämpimät onnittelut jokaiselle voittajalle, olette voittonne ansainneet! Sillä aikaa kun voittajat tahoillaan juhlivat palkintoja, minä istuin junassa – mitäs muuta kuin lukemassa. Mikä muu voisi olla parempaa kirjallisen juhlapäivän jälkeen kuin lukea kaikessa rauhassa (ainakin suunnilleen) hyvää, kotimaista romaania.
Nautitaan tulevana viikonloppuna hyvistä kirjoista, juhlitaan jokainen tahollamme sitä että Suomessa julkaistaan niin hienoa kirjallisuutta – kotimaista ja käännettyä. Me lukijat, jos ketkä, sen tiedämme! <3
Lukutoukka Krista
Reader, why did i marry him:
Finlandia-palkinnon jakotilaisuus
Oli valtava yllätys ja kunnia saada kutsu Finlandia-palkinnon jakotilaisuuteen, josta suuret kiitokset Kirjasäätiölle. Samalla hetkellä kun kutsu tuli sähköpostiini juoksin esimieheni luo kysymään, että saanko vapaata osallistuakseni tähän hienoon tilaisuuteen. Lupa heltisi ja niin suuntasin tänään Kansallisteatteriin.
Olin etukäteen sopinut tapaavani bloggarikaverin Ateneumin kahviossa. Meitä kumpaakin jännitti itse tilaisuus jo siinä määrin, että palkinnonsaajajännitys meinasi jäädä tämän yleisen jännityksen alle. Tosin kyllähän sekin sieltä löytyi viimeistään siinä vaiheessa, kun istuin Kansallisteatterin suuren näyttömän katsomossa ja aloin pikku hiljaa uskoa, että olin ihan tosiaan paikan päällä.
*
Tänä vuonna en ole vielä lukenut ainuttakaan Finlandia-voittajaa. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon pokanneen Jukka Viikilän teos Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus) on kyllä ollut listallani jo pidemmän aikaa, mutta kirjastojono liikkuu kovin hitaasti. Taitaa käydä niin, että pitää alkaa kaivamaan kuvetta ja ostaa se kirjakaupasta.
Akvarelleja Engelin kaupungista on monissa kirjabloggaajissa herättänyt suurta ja vielä vähän suurempaa ihastusta sekä onnentäyteistä huokailua. Tosin toisenlaisiakin äänenpainoja on kuultu.
Baba Lybeck kuvasi teosta näin:
“Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista on henkeäsalpaavan kaunis timantti. Sen jokainen virke on tarkkaan harkittu ja täynnä latausta. Viikilän kieli soljuu eteenpäin kuin puro. Taidehistoria, Engelin elämänfilosofia ja arkiset huolet punoutuvat vaivatta hallituksi kokonaisuudeksi. Teoksessa yhdistyy kaikki eri taidemuodot: runous, kuvataide, arkkitehtuuri ja musiikki. Yhdessä ne muodostavat Helsingin oman äänen, oman hengen. Teoksellaan Viikilä osoittaa mestarillisella tavalla, että vähemmän on enemmän. Akvarelleja Engelin kaupungista ei ole kertakäyttötavaraa. Siihen on palattava aina uudelleen. Sen viipyilevä tunnelma rauhoittaa lukijaa. Siinä ei ole mitään turhaa, siinä on kaikki.”
*
Lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai Juuli Niemi teoksellaan Et kävele yksin (WSOY).
Palkinnosta päättäneen Vuokko Hovatan puhe oli koskettava. Erityisesti mieleeni jäivät hänen sanansa. “Nuorten täytyy saada olla valossa ja tulla kuulluiksi.” Niemen kirja vaikutti koskettaneen Hovattaa ihan erityisellä tavalla.
Niemi itse oli päätynyt palkintopuheen sijasta palkintorunoon, joka kertoi muun muassa tummasilmästä ja vihreäsilmästä. Säkeet päättyivät useampaan kertaan muotoon: Äs ee ii tee aa ja lopuksi hän lisäsi edellisiin vielä kirjaimet äl äl ee. Hieno kunnianosoitus edes menneelle Seita Vuorelalle, jonka viimeiseksi jäänyt – ja Vilja-Tuulia Huotarisen valmiiksi saattama – teos Lumi oli sekin ehdolla samassa sarjassa.
*
Tietokirjojen Finlandia-palkinnon voitti Mari Mannisen Yhden lapsen kansa, Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena). Tietosarjan palkinnonvalitsija Jörn Donner totesi, että eri sarjat ovat tavallaan ihan turhia, koska on olemassa vain hyviä kirjoja ja huonoja kirjoja. Mannisen teos oli liikuttanut Donneria erityisellä tavalla.
*
Lämpimät onnittelu kaikille voittajille! Saamme olla ylpeitä siitä, että Suomessa julkaistaan näin hienoa kirjallisuutta.
Omppu Martin
Omppu Martin ja Lukutoukka Krista kirjoittavat säännöllisesti blogspotissa.
Artikkelin kuva on Omppu Martinin blogista.
Tutustu Reader, why did I marry him -blogiin.
Tutustu Lukutoukan kulttuuriblogiin.