040 536 5951 hietsu@juhahietanen.fi

20

joulukuu 2016

Hyvä romaani tuo riemua lauantaiaamuun, näin tuumin menneenä viikonloppuna onnellisena. Niin se tuo, se tuo iloa mihin tahansa aamuun, päivään tai iltaan. Alaska, tuo omalla tavallaan erikoinen mutta niin perin vaikuttava kirja toi minun lauantaihini suurta iloa.

Alaska kertoo kahdesta ihmisestä, Vestasta ja Dodosta. Heidän tiensä kohtaavat romaanin edetessä ja näiden kahden kohtaaminen tekeekin Alaskasta niin suuren, sen mitä kirja on. Vesta ja Dodo ovat kumpikin omalla tavallaan voimakkaita hahmoja – pornonäyttelijä Vesta on elämässään suurten valintojen edessä ja Dodo pohtii omaa liikeideaansa. He ovat kuitenkin kumpikin paljon enemmän, hahmoja joista olisin voinut lukea vaikka kuinka pitkään.

Joni Pyysalo on ennen Alaskaa julkaissut runoja sekä novelleja ja hänen teoksiaan on kiitelty kovasti. Minulle hän on aivan uusi nimi – noh, minähän olenkin novellikammoinen ja luen runoja harmittavan vähän. Nyt, Alaskan myötä, Pyysalon kynän jälki teki vaikutuksen. ”Tiheää proosaa” kuvaa Alaskan takakansi ja sitä tämä on. Samaan aikaan varsinkin Alaskan loppupuolelta huomaa Pyysalon olevan runoilija – runomaisuus alkaa pyrkiä esiin. Vaikka en luekaan juuri runoja, tämä ei haitannut – päinvastoin.

Yhdyn jälleen kerran Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjan sanoihin. Vaikka Alaska ei olekaan kevyt romaani, sitä en missään vaiheessa kirjaa lukiessani ajatellut, niin se ei ole varsinaisesti raskas tai vaikeaselkoinen. Kuten Arja sanoo ”varsin ajattelumaista”, ja minä olen samaa mieltä – ja kirja laittaa pohtimaan. Kohtaamisia, rakkautta, ihmisiä ylipäätään.

Alaskan yksi ilahduttavimpia piirteitä ovat Pyysalon tarinan varrelle sijoittamat sitaatit, jotka tekevät kirjalle – ja lukijalle – hyvää. Eivätkä pelkästään sitaatit ilahduttaneet, vaan myös Pyysalon oivallukset joita riitti. Voi kun olisin ”merkitsijä”, joka vaikkapa post it -lapuilla laittaisi sivuihin merkkejä, tietäisin mihin palata kun bloggaan kirjasta. Tyydyn toteamaan: Joni Pyysalolla on sana hallussaan.

Sanon vain: jos pidät hyvästä, kotimaisesta kaunokirjallisuudesta, Alaska kyllä kannattaa lukea. Tämä vuosi on ollut yhtä kotimaisen kirjallisuuden juhlaa ja Alaska kuuluu näihin kemuihin ehdottomasti.

Lukutoukka Krista

Alaska
Joni Pyysalo
256 s.
WSOY 2016

Blogi on alunperin julkaistu Lukutoukan kulttuuriblogissa 15.12. 2016.

Lukutoukka Krista on tuottelias kirjabloggaaja, jonka arvioita ja kirjaesittelyjä voi seurata blogspotissa. 

Pin It on Pinterest

Share This